FiloPub – Meistä on moneksi. Kestävät ja muuttuvat ihmiskäsitykset
Tervetuloa FiloPub-iltoihin pohtimaan yhdessä vaihtelevia ihmiskuvia. Tutkimme yhdessä, millaisina opimme näkemään ihmisen, ja mitä tapahtuu, kun tutut käsitykset saavat särön ja alkavat liikkua.
Mitä pidämme minänä, mitä suhteena, mitä tapana elää toistemme keskellä? Ajattelun äärellä saa viipyä, harhailla ja löytää, yhdessä toisten kanssa.
Kevään teemat
27.1. Homo Sapiens – Viisas Ihminen
24.2. Homo Ludens – Leikkivä ihminen
24.3. Homo Narrans – Kertova ihminen
28.4. Homo Economicus – Talousihminen
26.5. Homo Ethicus – Eettinen ihminen
Paikka: Kortteliravintola Arvo, Puutarhakatu 34, 20100 Turku
Aika: 18.30
Keskustelut käydään suomeksi.
FiloPub-keskustelut pohjautuvat eurooppalaiseen FiloCafé-perinteeseen: tarkoitus ei ole väitellä, vaan kuunnella, ihmetellä yhdessä ja avata toisia näkökulmia. Lähtökohtana on arki, suuntana hyvä elämä – ei pelkkä tieto, vaan elävä ymmärrys ja aito dialogi.
Keskusteluperiaatteet:
– Ole valmis tarkastelemaan ajatuksiasi uudelleen.
– Kuuntele ymmärtääksesi – erityisesti silloin kun olet eri mieltä.
– Haasta lempeästi, ole valmis tulemaan haastetuksi.
– Käytä arkista kieltä – tämä ei ole luento vaan yhteinen tutkimusmatka.
Tule mukaan jakamaan ajatuksia, kohtaamaan uusia näkökulmia ja syventämään ymmärrystä ihmisestä!
Motto: Viisasko itsensä sellaiseksi nimittää, vai siinä itsensä kivittää?
Ruotsalainen Carl Linnaeus (myöh. Carl von Linné) julkaisi Systema Naturae -teoksen 10. painoksen vuosina 1758–1759 ja jatkoi siinä työtään luonnon järjestyksen luomisella. Luokittelu rakentui kolmesta luonnon valtakunnasta (eläimet, kasvit ja mineraalit), ja jatkui luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Tahto luokiteltuun järjestykseen ei yllätä 1700-luvulla, joka oli vasta toipumassa sotien melskeisestä 1600-luvusta, sama tahto vaikutti voimakkaana filosofiassa oikeastaan uudelle vuosituhannelle saakka, ja miksei sen vieläkin voida sanoa pyristelevän.
Linné määritteli itsensä ja muut kaltaisensa eläimiksi, nisäkkäiksi, kädellisiksi, sukuun Homo sekä lajiin sapiens. Sapiens tarkoittaa tässä viisasta, harkitsevaa tai ymmärtävää. Toisaalta hän astui askeleen luomiskertomusta edemmäksi, eikä nimennyt luojan pyynnöstä vain eläinkuntaa, vaan myös itsensä. Platon taas laittaa Kratyloksessa Sokrateen sanomaan: “Kaikkien elävien joukossa on siis vain ihmisestä oikein käyttää nimeä anthropos eli anathron a opopen, joka tarkastelee näkemäänsä.”
Linnén teko oli ainakin kahdessa mielessä metafyysinen. Se antoi meille luvan, tieteen varjolla, pitää itseämme hyvin erityisenä, niin kuin olisimme tarvinneet tätä jalustaa, ja lisäksi se leikkasi älykkyyden mahdollisuuden toisilta pois. Ja näin se samalla määritti ihmisen ennen kaikkea älykkääksi. Nämä kaksi metafyysistä siirtoa kestivät pitkälle 1900-luvulle ennen kuin kaiken metafysiikan kaltaisesti alkoivat ravistua reunoiltaan ja viimein sortua itsensä painosta.
Linné seisoi kiinnostavasti kahden ajan jakajalla. Hän määritteli järjestystä luojan luomakuntaan sääty-yhteiskunnasta käsin, ja luonnonhistoria oli monin tavoin toisenlaista kuin nykyään. Darwinin Lajien synty oli vielä sadan vuoden päässä. Ihmiskäsitykset ovat alkaneet muuttua, mutta yhä tykkäämme puhua Linnén luomalla kielellä. Tuomme lisämääreitä tähän Homo-sanaan, ja niin mekin teemme tämän kevään sarjassa: Homo ludens, Homo narrans, Homo economicus ja Homo ethicus. Filosofi Byung-Chul Han poikkesi ja ei poikennut tästä ilahduttavasti, kun hän kirjassaan The Crisis of Narration toi julki uuden kuvan: Phono sapiens, älypuhelinihminen.
