Oletko lukenut true crime kirjallisuutta? Tai seurannut aiheeseen liittyviä televisio-ohjelmia? Kenties törmännyt somen uutisvirrassa aihepiiriin. True crime kirjallisuus myy hyvin ja se kiinnostaa ihmisiä.
En ryhdy psykologisoimaan ilmiötä. Totean, että jokaisessa aikakaudessa meitä ovat kiinnostaneet ilmiöt rikollisuudesta, mielenterveyden ongelmista tai julkkisten mokailuista. Näiden ilmiöiden seuraamisesta on toki todettu, että ne antavat meille peilin heijastella oman elämän tilannetta. Joku mokailee tai epäonnistuu vielä pahemmin kuin itse tai on vielä kurjemmassa tilanteessa kuin itse. Antiikin tragedioita seuraten, sankarin kohtalokas virhe saa meidät tuntemaan itsemme inhimillisiksi.
Innostuin seuraamaan true crime aihepiiriä jokunen aika sitten. Olen lukenut aihepiirin kirjallisuutta ja lehtijuttuja, sekä katsonut muutamia televisiosarjoja. On ollut kiinnostavaa oppia lisää tästä lajityypistä. Mutta tätäkin enemmän katsoa sisältöön. Näiden lähteiden kautta avautuu monimuotoisia ihmiskohtaloita ja tarinoita. Samalla näköala suomalaiseen kriminaalipolitiikkaan tai yhteiskunnan rakenteisiin piirtyy uusista suunnista katsottavaksi. Sanoisin, että tarpeellista tietoa tai ainakin mahdollisuus lisätä ymmärrystään.
Joulukun alkupuolella Five ry järjesti webinaarin filosofisen praktiikan toiminnasta vankiloissa. Webinaarin puhujana oli professori José Barrientos-Rastrojo Espanjasta. Hän on vetänyt vuosia filosofista toimintaa vankiloissa. Tämän lisäksi työskennellyt myös seksityöläisten ja laittomien maahanmuuttajien kanssa. Hän ei kuitenkaan ole ainut asian äärellä työskentelevä. Saksassa ja muissa Pohjoismaissa filosofit ovat osallistuneet jo vuosikymmeniä vankilatoimintaan. Filosofian praktikkojen kokemukset ovat olleet myönteisiä. He ovat todentaneet meistä jokaisella, olosuhteista huolimatta, olevan tarve pysähtyä tutkimaan moraalisia ja eksistentiaalisia kysymyksiä oman elämänsä suhteen.
True crime kirjojen ja sarjojen äärellä olen usein pysähtynyt ajattelemaan filosofisen työskentelyn mahdollisuuksia näiden ihmisten elämässä. Onko kaikki jo menetetty vai millaisia mahdollisuuksia oman elämän idean lähempi tarkastelu voisi tuoda. Erityisesti filosofisesta vinkkelistä olen miettinyt moraalia, vastuuta ja hyvän elämän kysymystä. Nämä toistuvat useissa tarinoissa. Koska aiheeseen sukeltaminen olisi kokonaisen tutkielman aihe, totean tässä vain lyhyesti muutaman pointin. Kun ihminen on saanut rikostuomion, moraalisen oikeutuksen kysymys suorastaan räjähtää esille. Käsitys oikeasta ja väärästä ei jokaisessa tapauksessa ole selkeää ihmiselle itselleen, eikä monelle muullekaan. Toisinaan yksilö on joutunut lapsuudessa kohtamaan omaa ihmisyyttään ja kehoaan rikkovia kokemuksia. Millaisen ymmärryksen vastuusta hän rakentaa suhteessa omaan elämäänsä tai tekoihinsa. Vastaavasti hyvän elämän käsite ohjaa meitä helposti tarkastelemaan stereotyyppisesti elämän ulottuvuuksia. Pikemmin pitäisi kysyä millainen elämä on hyvä kulloisissakin olosuhteissa. Esimerkiksi Sonja Saarikosken kirjassa Naisvangit (2023) tulee esille puhujien toiveet hyvän äitiyden toteuttamisesta, vaikka olosuhteet sotivat sitä vastaan. On hyvä muistaa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kuuluvan kaikille ihmisille, siis kaikille! Olosuhteista, teoista tai elämäntilanteesta riippumatta. Olisiko syytä sanoa – ihmisoikeuksien kuulumista pitäisi korostaa erityisesi heille, joille niiden toteutuminen ei annettuna toteudu.
Filosofia on läpi historian ollut kiinnostunut ihmisen ajattelusta, teoista ja toimista suhteessa toisiin ihmisiin. Tämän takia minkään aiheen ei pitäisi olla filosofille vieras. Olisi kyettävä astumaan oman mukavuusalueensa reunojen ylitse katsomaan myös apua tarvitsevia, lähimmäisiä kaikissa muodoissaan. Näin ovat tehneet monet filosofit läpi historian. Näin teki myös joulun ihme, Jeesus, joka voi muistuttaa meitä jakamisen merkityksestä kenenkään taustaan katsomatta.
Filosofian harjoittamisen lähtökohtana voisi olla ajatus:
Ei ole väliä missä on kasvanut, vaan miten kasvaa.
Pia Houni
