Sokraattinen keskustelu

Sokraattisen keskustelun onnistumiselle on kaksi ehtoa:

1. Osallistujilla tulee olla vilpitön aikomus löytää tyydyttävä vastaus esillä olevaan ongelmaan, ei vain halua ymmärtää toinen toistaan henkilökohtaisesti ja
2. osallistujien tulee pyrkiä toimimaan yhdessä, ei toistensa ylipuhumiseen ja voittamiseen.

Sokraattisen keskustelun lopputulos perustuu osallistujien yhteiseen työhön. Tästä syystä osallistujien keskusteluun tuomien asioiden tulee olla heidän omiaan. Mikäli joku keskustelijoista lainaa esimerkiksi jonkin auktoriteetin mielipidettä, tulee hänen sitoutua siihen olemalla valmis selittämään ja puolustamaan ottamaansa kantaa.

Sokraattisen keskustelun ainoa työkalu on ajatusten vaihto, johon liitetään ajatusten perusteleminen, täydentävien lisäkysymysten esittäminen, perusteluiden tutkiminen ja käsitteiden avaaminen. Tästä syystä sokraattinen keskustelu soveltuu sellaisten ongelmien tutkimiseen, joita voidaan tarkastella pelkän yleisen kokemuksen valossa. Menetelmä ei edellytä mitään valtavaa kokemuksellista tai tieteellistä tietopohjaa.

Menetelmää voi hyvin käyttää:

• loogisten,
• eettisten,
• tietoteoreettisten,
• filosofisten,
• sosiaali- ja poliittisfilosofisten kuin
• esteettistenkin kysymysten ja ongelmien tarkasteluun, ja näiden ohella myös
• matematiikan kysymysten tutkimiseen.

Sokraattinen dialogi ryhmässä

Sokraattinen dialogi on filosofisen ryhmäkeskustelun muoto, joka  kehittyi vuonna 1922 Leonard Nelsonin Göttingenissä pitämän luennon Die Socratische Methode pohjalta.  Filosofi Sokrateen mukaan nimetyssä dialogissa syvennytään teemaan yksilön oman kokemuksen  kautta. Kokemuksesta kumpuava hiljainen tieto filosofisessa  keskustelussa voi syventää ymmärrystä aiheesta ja aukaista samalla myös uusia näkökulmia. Kysymys on yhdessä ajattelusta, ihmettelystä ja näkemysten vaihdosta: keskeistä ovat  vuorovaikutustaitojen, kuuntelemisen ja keskustelemisen taitojen kehittäminen. Metodina ryhmäkeskustelussa on valitun teeman tarkastelu oman kokemuksen avulla. Ryhmään voi tulla kuka tahansa, jota kiinnostaa yhdessä ajattelu ja asioiden keskittynyt tarkastelu. Se voi toimia myös työyhteisön tai minkä tahansa kiinteän ryhmän työvälineenä pohtia tärkeitä asioita. Keskustelun aiheena voi olla lähes mikä tahansa; klassiset hyveet (oikeudenmukaisuus, rohkeus, kohtuullisuus, käytännöllinen viisaus) tai olemiseen liittyvät kysymykset (rakkaus, kuolema, syntymä), kuten myös arjen kokemusaiheet (kateus, mustasukkaisuus, tasa-arvo, yksinäisyys). Lähtökohta voi olla selkeä ongelma tai hiertävä tilanne, johon dialogin kuluessa yritetään löytää yhteinen näkökulma tai ratkaisu. Aina ei tarvita ongelmaa, riittää kun halutaan keskittyneesti pohtia yhteistä asiaa. Lähtökohdasta riippumatta tärkeintä ovat seuraavat seikat:

–  tavoitteena harjoittaa täsmällisemmin dialogia kuin tavallinen keskusteluhetki

–  keskustelijat yrittävät rakentaa yhdessä tietoa, etsiä uusia näkökulmia ja murtaa ennakko-oletuksia

–  pyritään ulos rakenteettomasta keskustelusta, joka jättää tiedon palasiksi, kohti tavoitteellista etenemistä