Mikä ihmeen ero on Life Coachingilla ja filosofisella praktiikalla? Ainakin nopeasti vilkaisten molemmat lupaavat tukea elämän isoihin ja pieniin kysymyksiin sekä selkeyttävät ihmisten arvoja ja tavoitteita elämässään. Life Coach -valmentajaksi voi kuka tahansa opiskella vuoden mittaisessa koulutuksessa.
Itse toivoisin, että joku voisi avata jotenkin vaikealta ja vanhalta kuulostavan filosofisen praktiikan ja hyvinvointia sekä menestyksellistä elämää korostavan Life Coachingin suhdetta toisiinsa. Uskon, että tämä palvelisi myös niitä ihmisiä, jotka painivat erilaisten elämään liittyvien kysymyksien kanssa ja haluaisivat tilanteeseensa ulkopuolisen tuen ja näkökulman.
4 kommenttia artikkeliin ”Praktinen filosofia vs. Life Coaching”
Hola,
Kysymys on hyvä ja ansaitsee punnitumman vastauksen, mihin itse tässä lyhyesti kykenen. Molempia yhdistää tietynlainen sääntelemättömyys metodeissa ja koulutuksessa (tai sen puutteessa). Toisaalta niitä ehkä erottaa yksi perustavanlaatuinen tekijä. Coaching painottaa kenties enemmän jo asetettujen tavoitteiden toteuttamista, kun taas filosofinen vastaanottotyö auttaa kysymään minkälaiset tavoitteet ovat oikeastaan toteuttamisen arvoisia.
Olen kirjoittanut tällaisen kirjoituksen aiheen vierestä, ehkä siitä saa jotain ideoita lisää: http://www.jpjakonen.fi/2011/04/filosofisesta-vastaanottotyosta.html
JP Jakonen
JP Jakonen kirjoitti ”Coaching painottaa kenties enemmän jo asetettujen tavoitteiden toteuttamista, kun taas filosofinen vastaanottotyö….”
Siis olemassa on Life Coachingia ja filosofista vastaanottoa ja ilmeisesti myös filosofin vastaanottoa. Mikä on ero filosofisen vastaanoton ja filosofin vastaanoton välillä? Onko niin, että kuka vaan voi pitää filosofista vastaanottoa ja filosofin vastaanottoon tarvitaan jokin koulutus?
Asiakas
Hei,
Itse nimitän omaa vastaanottoani filosofiseksi vastaanotoksi vähän niin kuin kiertääkseni sen problematiikan, joka filosofin titteliin sisältyy. Vaikka tunnustaudun viisauden rakastajaksi, on minun mielestäni filosofina olemisen mittarina eletty elämä ja sen kokonaisuus. Omassani en ole vuosissa ehtinyt kovin pitkälle, joten varovaisesti käytän kiertoilmausta praktiikassani.
Praktiikan muotoa ei ole säädelty, toisin sanoen kuka tahansa voi periaattessa laittaa pystyyn toiminimen ja kutsua sitä filosofin vastaanotoksi tai filosofiseksi vastaanotoksi. Sama on coachingin kanssa: vaikka alalla on kansainvälinen kattojärjestö ja sillä omat (tiukatkin) eettiset ynnä muut standardinsa, voi periaatteessa kuka tahnsa todeta olevansa ”coach” ja alkaa markkinoimaan palvelujaan siten.
Uusia ratkaisuja, uusia ongelmia.
JP Jakonen
Ja ehkä pari täsmennystä:
Kriittinen korkeakoulu Helsingissä on kouluttanut filosofin vastaanottotyöhön omassa koulutusohjelmassaan. Tästä tietävät paremmin ainakin Elli Arivaara ja Eero Ojanen, jotka ovat olleet tuota koulutusohjelmaa suunnittelemassa.
Coaching-alalla on myös laaja kirjo. Vaikka oma koulutukseni (Integral Coaching Canada) on ainoa, joka kokonaisuudessaan ylittää alan kansainvälisen kattojärjestön korkeimmat standardit, lienee tässäkin toimenkuvassa elämänkokemus ja kyky soveltaa sitä kunkin ihmisen henkilökohtaisen tilanteen ja tarpeiden mukaan eräs oleellisimmista mittareista asiakkaan auttamisessa.
JP Jakonen